Nara ja Kioto III

Nara

Tämän päivän ennuste ei ole loistava ja juuri tästä syystä olimme päättäneet pelata Nara-korttia tänään. Keskittyessämme aurinkoiseen päivään teimme sen eilen Kiotossa emmekä todellakaan katuneet sitä. Eilen kuitenkin intensiivinen ja organisatorisesti vaativa ohjelma, tiukat aikataulut, helteet, kevyt lounas ja jatkuvat joukkoliikenteen kuljetukset jättivät hukkaan yöunien laatuun niin paljon, että juuri ennen 6.30 ollaan jo hereillä; menemme metroasemalle Karasawan linjaa kohti Kioton asemaa ja täältä 720Y:llä ostamme JR Nara -junalipun, joka vie meidät 45 minuutissa tämän päivän määränpäähän, joka sijaitsee Kioton eteläpuolella; lähdemme klo 7:51, kuljemme hitaasti, pysähdymme joka asemalla ja onnistumme näkemään japanilaisen arjen tässä aamun varhaisessa hetkessä. Lähdemme Kiotosta esikaupunkien ylitse, jatkamme maatalousalueelle, jota halkovat joet, joista osa on suurikokoisia, ja kuten juna aina vihjaa, on myös mahdollisuus nähdä talojen takat ja kaikki mikä ei ole puhtaasti turistimaista Kensain kaltaisella tiheästi asutulla alueella.

Nara on toinen pakko nähdä kansallisesti; asema itsessään on mukava käyntikortti, sillä kaupunki elää pohjimmiltaan matkailusta. Japanin ensimmäinen todellinen pääkaupunki, sillä kuuluisassa puistossa on suuri määrä monumentteja. Joka itse asiassa nauttii jonkin verran lyhytaikaisesta mutta miellyttävästä mainetta, koska suuri määrä peuroja jotka asuvat siellä laiduntaen niityillä temppelien ja pyhäkköjen taustalla. Kävelemme keskustietä, joka vie asemalta puistoon reilun kilometrin päässä, ja törmäämme edessä olevalla alueella sijaitsevaan ensimmäiseen temppeliin: se on ns. Kofuku-ji, jossa on suuret paviljongit ja korkea pagodi (toinen Japanissa), joka on tällä hetkellä pakattu kunnostustöiden vuoksi. Puistoon pääsyä jalostaa tervetulleeksi nelijalkaiset, jotka - sen lisäksi, että niitä pidetään pyhinä eläiminä - tarjoavat mukavan värisävyn ja sallivat ottaa pari kuvaa kanssamme. Niitä on monia ja ne edustavat a pyhä luonnon elementti, kuten myös lammissa uivat koikarpit. Myös täällä puisto on pinnallisiltaan leveä ja pehmeä, ja siinä on asiantuntevasti upotettu puita ja temppeleitä.

Sillä välin bussit alkoivat purkaa turisteja, jotka kaikki olivat tiukasti rivissä ja suuntasivat kohti klassisimpia kohteita. Harmi meille, että yksi heistä on Todai-ji, temppeli jonka sisällä on Daibatsu, pronssinen Buddhan patsas 15 metriä korkea, vaikuttava koon ja hienon työstön suhteen, todella vierailun arvoinen. Voidaan puhua arvokkuudesta taiteellisesti ja taloudellisesti sen peittävän yli 130 kilon kultaa, puhumattakaan lähes 500 tonnia pronssia, jotka muodostavat rakenteen. Patsaan ympärillä on mahdollista kävellä kouluryhmien ja oppaiden parissa, joiden tarkoituksena on selittää kiehtoville turisteille sarja miten ja miksi. Opiskelijat eivät tule tänne matkailuun, heillä on käsissään kynä ja paperi kyselylomakkeineen täytettävänä joidenkin yksityiskohtien havaitsemisen jälkeen, jota todennäköisesti seuraa kuulustelu.

Perinteet ja henkisyys

Muutamme pois nähdäksemme joitain muita temppeleitä hajallaan puistossa ja huomaamme olevansa melkein yksin tässä luonnon ja taiteen välisessä lumouksessa. Järjestettyjen vierailujen bussit suuntaavat suoraan Daibatsulle ja vähän muulle, jättäen tilaa helposti vierailla muualla. Samaa voidaan sanoa myös Kiotosta, jossa matkat kohdistuvat Fushimi Inariin (rajoitettu ensimmäiseen osaan), kulta- ja hopeapaviljongiin, Kyomizu-deraan ja muutamaan muuhun kohteeseen. Niiden ulkopuolella on ihmisiä, mutta ei turistiparvia jonossa.

Saapuminen Naraan

Käydään tutustumassa Kasuga Taisha, shintolainen pyhäkkö, jonka vierekkäisillä kulkuväylillä on satoja kivilyhtyjä, joiden sisään joissain tilanteissa asetetaan kynttilöitä ohuilla ja lähes läpinäkyvillä riisipaperiarkeilla suojattuna. Päättelemme kanssa Ukimido Paviljonki, syrjäinen pagodi, joka kelluu samannimisellä järvellä ja yhdistetty mantereeseen kävelytietä pitkin. Hääpukuinen pariskunta ottaa tavallisia kuvia: valokuvaaja ja morsiusneito tekevät kaikkensa saadakseen kaiken irti pilvisestä taivaasta huolimatta. Otamme myös pari kuvaa ja lähdemme sitten puistosta nähdäksemme Naramachin entisen kauppiaan kaupunginosan, söpön mutta ei välttämättömän. Suhtaudumme kohti keskuskatua, on vasta keskipäivä, mutta valinta lounaspaikalle osoittautuu ajoitusrikkaaksi: muutaman minuutin kuluttua kaikki on täynnä maistamaan kuuluisaa paikallista okonomiyakia, joka on kypsennetty suoraan kiinteällä lautasella, joka toimii myös pöydän keskipisteenä. Jäljelle jää vain kävellä taaksepäin tietä, joka johtaa asemalle, josta JR Nara Express lähtee klo 13.37 Kiotoon; kun juna suuntaa jälleen kohti Kiotoa, ensimmäiset pisarat alkavat pudota; Kun saavumme Kioton asemalle, menemme ylempiin kerroksiin ihailemaan suuret tilat ja arkkitehtuuri tämän tasapainoisen modernin teoksen ohuita piirteitä. Lentokentän yläpuolelta (saman kuin kaikki muutkin) ei odottaisi rakennusta, joka kohoaa tusinaan kerrokseen, jossa on taivasaukko, rakennuksen puolelta toiselle ripustettuja tunneleita ja korkeaa puutarhaa, josta on näkymät kaupungin keskustaan. Harmittaa sadetta, mutta näkymä keskustaan ​​ylhäältä on silti upea, varsinkin kun löydät itsesi Kioton tornin, kaupungin keskustasta nousevan nuolen, edessä.

Jäämme pois linja-autopysäkillä, josta voi tilata jopa aseman ympärillä olevat tulot ja menot, otamme sen, joka vie meidät pysäkin läheisyyteen. Kiyomizu-dera, buddhalainen temppeli jolle on ominaista suuri panoraamaterassi, joka avautuu vehreyteen toisella puolella ja alla olevaan kaupunkiin toisaalta; varmasti yksi mielenkiintoisimmista Kioton rikkaassa taiteellisessa panoraamassa, joka auringossa nähtynä olisi ollut vieläkin kauniimpi, upotettuna pensaan. Voit kiertää asfalttipolkua ihailemaan temppeliä eri kulmista, varsinkin kun se näyttää nousevan kuin lootuskukka vihreästä kasvillisuudesta. Ilmeisesti uskoville se edustaa suurta henkistä arvoa: monet ihmiset syttyvät votive suitsukkeita, rukoile alttarien edessä ja kaada pieniä kolikoita antaumuksen symboliksi; on monia ihmisiä, jotka he lähestyvät sitä kimonossa, joita voi vuokrata viereisistä kaupoista, erityisesti harvoin sellaisen omistavien turistien hyödyksi. Lähellä on vanha kortteli kahdella kadulla Ninen-zaka ja Sannen-zaka, jotka esittelevät historiallisia näkökohtia kerrostaloissa sekä moderneja näkökulmia siellä sijaitsevissa myymälöissä. Toinen nopea katsaus Ryozen Kannon -temppeliin, jossa on korkea Buddhan patsas ja Yasaka-jinja, shinto-pyhäkkö, josta on kiemurteleva viisikerroksinen pagodi.

Olemme nyt lähellä keskustaa ja muutaman bussipysäkin kera menemme katsomaan kuuluisaa Nishikin markkinat, joka tunnetaan tarjotuista kulinaarisista lajikkeista. Mutta tänä iltana päätämme ruokailla läheisessä ravintolassa Ponto-chon kaupunginosassa, jossa voit nauttia sushia paksuja viipaleita raakaa kalaa maustettuna Okayaman alueella tuotetulla soijakastikkeella, kaadetaan säästeliäästi pullosta sopiviin kulhoihin, koska se on erityisen arvokasta ja laadukasta. Nuori tarjoilija on myös erittäin mukava ja puhuu hyvää englantia (hän ​​on puoliksi filippiiniläinen) ja kysyy meiltä tietoja Italiasta, jossa hän aikoo vierailla pian. Sen jälkeen, kun meitä isännöivästä maasta on saatu niin paljon tietoa, on mukavaa pystyä antamaan tietoja omastamme ja myös päästä keskustelemaan jonkun kanssa tässä Japanissa, jossa englanti on edelleen tabu. Ei niinkään tai ei pelkästään haluttomuuden oppia, vaan objektiivisten vaikeuksien vuoksi, jotka liittyvät täysin erilaisen rakenteellisen kielen oppimiseen. Toinen matchajäätelö, jossa käytiin jo eilen illalla ja täällä ollaan valmiita palaamaan, juomaan rituaalilasillinen sakkea ja lepäämään vielä lyhyen yön.

Siten jätämme Kioton, ainutlaatuisen, jossa on uskomaton määrä monumentteja, mutta jolla ei näytä olevan DNA:ta haluta isännöidä matkailua, joka, vaikka kuinka kunnioittavaa se yrittääkin olla, ei voi olla invasiivista. Tulevaisuus näyttää, pystyvätkö asukkaat sopeutumaan hyödyntämään tätä kannattavaa ja puhdasta teollisuutta parhaalla mahdollisella tavalla vai sulkeutuvatko he itsensä kuten Japani teki 1600-luvun alussa. Temppelit ja yleensä mielenkiintoisimmat rakennukset ovat hajallaan keskustan ulkopuolella, ja niihin on vaikea yhdistää kävelyteitä, joten kulutat paljon aikaa liikkumiseen, koska kahden metrolinjan käyttö on rajoitettua. Nämä metrolinjat on rakennettu enemmän yhdistämään kaupalliset alueet asuinalueisiin turistikohteiden sijaan.