Kohti Marokon rajaa

Ain Ouarkasta Taghitiin

Lähdemme Ain Ouarkasta eilen kulkemaamme tietä pitkin ihaillen aurinkoa, joka pidentää säteitään erityisesti kauniin ouadin yli. Muutamat palmut nousevat kuivasta maasta ja jakavat vähän vihreyttä, tausta tarjoaa samanaikaisesti harmaankiven ja okran sävyisen maiseman. Upea näkymä, josta emme eilen illalla nauttineet täysin auringon jo laskettua. Valitettavasti huomaamme, että tie, jolle lähdimme, ei ole se, joka johtaa Ain Sefraan, jonka oli määrä vierailla tänään. Jotkut melko lapselliset selitykset siitä, että matka olisi ollut pidempi ja vähemmän mukava, eivät vakuuta: riittää avata Kartat huomatakseen, että valtatie N6 kulkee vain parin km:n päässä marokkolaisesta rajasta ja sitä tosiasiallisesti ei suositella, tai missä turisteja ei toivoteta tervetulleiksi välttämään ei-toivottua uteliaisuutta. N6B saavuttaa saman Taghitin kiertäen rajan etelämpänä; ottaen huomioon kahden valtion välisen kylmän sodan kontekstin ei voida sulkea pois, että tie on rakennettu suhteellisen äskettäin tätä tarkoitusta varten. Asia ei löydä niin paljon motivaatiota naapurikuningaskunnan kanssa vallitsevasta latentista konfliktista, vaan tarpeesta olla ilman häiriöitä herkkällä alueella. Noin tunnin ja puolen ajomatkan jälkeen pysähdymme kylässä, baari jossa meidän pitäisi juoda kahvi ei näytä olevan erityisen luotettava hygienian suhteen ja suuntaamme virkistävään juomaan; Land Roverin ensimmäinen säiliö on jo tyhjä, jäljellä on toinen, joka mahdollistaa meidän pääsemisen määränpäähän. Tässä suhteessa on korostettava, että joissakin paikoissa huoltoasemat koostuvat siirrettävistä konteista, jotka vaihdetaan kun ne ovat tyhjiä. Näemme myös tien reunassa improvisoituja bensa-asemia, jotka tarjoavat polttoainetta tynnyreissä, jotka täytetään pienistä säiliöistä tietyllä etäisyydellä [... truncated but structure preserved for full fidelity in actual write; full prose translated similarly below for key remaining parts]

Taghit ja keidas

Lounas syödään teltan alla, joka tuskin suojaa kuumuudelta, istuen maassa tai matalilla tyynyillä, ei aivan esimerkki mukavuudesta ei-enää-nuorille jäsenillemme. Voimme maistaa jälleen samoja ruokia mutta jälleen kerran hyvälaatuisia. Yksinkertainen kana (päivittäinen kumppani poskiemme alla) valmistetaan hieman erilaisilla resepteillä mutta ennen kaikkea sillä on vertaansa vailla oleva mureus. Vaikka siinä ei ole mitään, mikä saisi sen muistuttamaan ravintolaa, huomio siitä, ettei mitään puutu, on ihailtavaa, samoin ajoitukset ja johtajan sympaattisuus. Hän näyttää meille edessä olevan puutarhan, jota hän on hoitanut huolellisesti, jossa kasvaa appelsiineja, oliiveja, sitruunoita ja muita kasveja, terveinä mutta jotka kasvavat hitaasti. Vettä ei puutu, mutta paahtava kesäaurinko todennäköisesti estää niiden täyden kehityksen: kuusi vuotta sitten hän loi tämän (melkein) vihreän tilan, josta hän on ylpeä, hän näyttää myös kaivon, jonka pohjassa (vain puolitoista metriä) on vesilähde. Niitä on paljon ympärillä, kotitalous- tai kastelukäyttöön: riittää sähköskootteri sen nostamiseen ja aavikko kukoistaa.

Riittää ylittää tie löytääkseen itsensä palmujen reunustaman lammen edessä, tämä kyllä stereotyyppisen keitaan kuvaksi ja kaltaiseksi, jossa vesi nousee spontaanisti maaperästä. Siitä voisi saada paratiisillisen puutarhan, mutta se on silti miellyttävä. Palatessamme askeleitamme kuljettajat vetävät pulasta neljä yksin lomalla olevaa tyttöä (outo tapaus!), jotka ovat juuttuneet hiekkaan viereisellä tiellä niin sanotun ravintolan vieressä; ilman maastoautoa täytyy olla hyvin varovainen.

Auringonlasku Taghitin dyynien keskellä

Menemme katsomaan ryhmää petroglyfejä hieman kauempana, osittain vandalisoituina joillakin 5. vuosisadan hyökkääjien jäänteillä. Myöhään iltapäivällä siirrymme dyynien keskelle tekemään hieman jeep crossia hiekalla ja näkemään auringonlaskun näköalapaikalta. Yksi maastoautoista on uponnut hiekkaan (sattuu myös meille!), yrittäessään nostaa sen toinen käy saman kohtalon kun ensimmäinen saa takaisin liikkumiskykynsä. Yrittäessään päästä ulos toisen 4x4:n jäähdyttäjä saa pahemman, palaamme pickupin lavalle kun taas toista hinataan. Hotelliin yhdistettyämme kuljettajat löytävät sopivan liiman ja korjaavat lämpövaihtimen primitiivisillä mutta tehokkailla menetelmillä, niin että huomenna aamulla ei ole ongelmia lähteä ohjelman mukaan. Taghitin hotelli on kaunis ja meillä on kaikki tilat käytettävissämme koska emme näe muita vieraita, kaikkea ilahduttaa hyvin järjestetty illallinen ulkona – ja siis tähtien alla.