Day 5
Cassiar Hwy
Loputon hiekkatie Cassiar Hwystä Alaska Hwyylle muutamien ihmisasutusten joukossa
Cassiar Hwyä pitkin
Lähtö klo 7.15, lämpötila 8°. Hazeltonin jälkeen maisema muuttuu ja sitä ympäröivät korkeat rosoiset huiput ja jäätiköt, jotka uhkaavat laakson yli. Tankkaamme velvollisuudentuntoisesti polttoainetta valtatie 16 ja 37 risteyksessä sijaitsevalla asemalla, kauhealla, lähes 750 km pitkällä Cassiar Hwy:llä, josta 115 km on hiekkateitä, palvelut niukat ja yöpymismahdollisuudet lähes puuttuvat. Se on tehtävä yhdessä päivässä! Sitä on kuitenkin paranneltu viime vuosina ja asfaltointityöt ovat edelleen kesken. Uudelleenasfaltointitöitä tehtäessä vanha asfaltti kuitenkin kierrätetään sulattamalla se erittäin korkeissa lämpötiloissa ja lisäämällä siihen uutta tervaa. Sitä käytetään välttämään tarpeettoman raaka-aineen kuljettamista satoja kilometrejä. Mennään yli siitä Kitwanga, joka edustaa jonkin verran sisäänkäynnin ovea, ja ylitämme ensimmäiset 100 km, kaunis mutta ei jännittävä, mäkisessä pensaassa, joka ei salpaa henkeäsi. Mezidinissä teemme 23 km:n kiertotien Stewartiin ja suuntaamme länteen ihailemaan Karhun jäätikkö joka virtaa jäätikköjärveen. Tietoja karhusta, kun palataan Cassiariin mennään ristiin musta karhu aikomuksena syödä ruohoa tien varrella.

Saapuminen Kitwangaan
Se on leikkisä ilme, mutta noin kymmenen metrin päästä otetut kuvat ovat tiukasti kamerasta otettuja. Kun kello on nyt 14.00, nautimme eilen "pyydystä" levähdysalueella. Ne harvat ajoneuvot, joita kohtaamme, kun ne eivät liity moniin tienrakennustyömaihin tai hirsikuljetukseen (rajoitettuina eteläosaan), ovat avoautoilla hinattavia asuntovaunuja tai asuntovaunuja, joiden mittasuhteet ovat eurooppalaisittain epätavallisia. Autot ovat vähissä. The 37:n viimeinen osa mutkittelee välillä keskimatalat kukkulat, tiellä on usein kuoppia, vaikka se on kokonaan asfaltoitu. Juuri ennen Alaska Hwyn risteystä (klo 19.00) astumme Territory Yukon, jonka nimi yksin herättää kunnioitusta jo pelkkä ajatus historiasta, jonka tämä autio maa on nähnyt kulkevan. Risteyksen lähellä huomaamme yöpymisen Nugget Cityn bungaloweissa, mikä tarkoittaa paikallista baari-ravintolaa ja matkamuistomyymälää sekä bensapumppua. Tartumme viimeiseen mahdollisuuteen, sillä vaihtoehtoinen matka länteen maksaisi vielä ainakin 200 km matkaa! Meillä on illallinen paahtopaisti, mutta pidämme erityisesti kotitekoisista jälkiruoista, joissa on paikallisia marjoja, joista ei ole puutetta. Ennen illallista lämpötila on vielä 27 astetta, kun taas hyttyset alkavat päihtyä verestämme. Kaikkialla huoneet on suojattu tukevilla hyttysverkoilla, mutta poistuttuasi on vaikea suojautua. Illallisen jälkeen hyödynnämme sitä, että näillä leveysasteilla kesällä unohdat iltahämärän kävelylle hämärässä, kun kello on nyt 22.30. Meitä varoitetaan pitämään melua estääksemme alueella usein vierailevia karhuja. Polun varrella tartun lapioon, jota hakkaan äänekkäästi kiveen ilmoittaakseni karhuille, että olemme alueella. Eläimiä ei nähdä yhtä lukuun ottamatta kaunis auringonlasku järvellä.









